In memoriam

In memoriam: FM Armi Westin (1946–2023)

Filosofian maisteri Armi Westin istui Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallituksessa vuodet 2017–2022, joista jälkimmäisen kolmivuotiskauden hän toimi Liiton toisena varapuheenjohtajana. Espoon-Kauniaisten Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtajana hän toimi vuodet 2018–2022. Lisäksi hän osallistui usean vuoden ajan Liiton Testamenttirahaston hoitokunnan sekä Auroras-verkoston kehittämishankkeen ohjausryhmän toimintaan.

Armi valmistui Oulun yliopistosta pääaineenaan matematiikka. Opintojensa loppupuolella hän toimi yliopistolla assistenttina. Tällöin hän alkoi kiinnostua tietojenkäsittelystä ja siirtyi pian Nokialle, jossa hän työskenteli silloisten suurtietokoneiden parissa. Nokialta hän siirtyi Yhdyspankin palvelukseen, jossa hän työskenteli reaaliaikajärjestelmien käyttöönotossa. Myöhemmin urallaan hän rakensi ydinvoimayhtiön tietotekniikkaa ja tietoturvallisuutta. IT-alan johtotehtäviin hän siirtyi 1980-luvun puolivälissä ja eläkkeelle hän jäi lopulta Suomen Pankin tietojenkäsittelyosaston päällikön tehtävästä.

Eläköidyttyään Armi perusti oman toiminimen, jonka puitteissa hän teki mentorointia. Hän halusi omalla esimerkillään ja osaamisellaan tukea ja kannustaa muita naisia työelämässä eteenpäin. Armi oli tiedonjanoinen ja piti eläkkeelläkin itseään ammatillisesti ajan tasalla osallistumalla erilaisiin alan yhdistyksiin, tapahtumiin ja seminaareihin.

Yhdistystoiminta oli Armille tapa verkottua, oppia uutta, saada kontakteja ja vaikuttaa tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Akateemisten Naisten lisäksi hän ehti vaikuttaa hallitusjäsenenä useammassa IT-alan yhdistyksessä sekä Matinkylän seniorit ry:ssä. Armi puhui luottamustehtävissään lämpimästi kolmesta lapsestaan ja lapsenlapsistaan.

Kirsi Jokikokko, Liiton puheenjohtaja:

Tutustuin Armiin Liiton vuosikokouksessa Oulussa vuonna 2016 hänen hakiessaan Liiton hallitukseen. Armin tultua valituksi saimme tehdä hallitustyötä yhdessä seuraavat kuusi vuotta. Muistan Armin hyvin aktiivisena osallistujana paitsi Liiton hallituksessa, myös kotoutumistyön Auroras-mentoroinnissa ja eri työryhmissä. Uudistaessamme Liiton strategiaa ensimmäisellä puheenjohtajakaudellani Armi oli mukana strategiatyöryhmässä ja antoi arvokasta sisältöä työhömme. Armia kiinnosti myös sijoitustoiminta ja hän olikin monta vuotta mukana Testamenttirahastomme hoitokunnassa. Liiton työvaliokunnassa hän antoi merkittävän panoksen, kun aloimme kehittää Liiton henkilöstöprosessia.

Armi myös pyrki keksimään aktiivisesti uusia toimintatapoja omassa paikallisyhdistyksessään ja valtakunnallisessa toiminnassamme. Hän esimerkiksi johdatteli omalta osaltaan akateemisia naisia digiloikkaan järjestäen ennakkoluulottomasti yhdistyksensä verkkotapaamisia eri teemoilla ja kutsui näihin mukaan myös muiden paikallisyhdistysten jäseniä.

Vapaa-ajallaan Armi oli innokas golfari. Hän taisi olla ensimmäisiä naisgolfareita, joihin olen tutustunut.

Virve Obolgogiani, Auroras-verkoston perustajajäsen:

Armi oli aktiivisesti mukana Auroras-verkoston toiminnassa ensin keskusteluryhmän vetäjänä ja sitten kehittämishankkeen ohjausryhmässä. Sen jälkeen hänen panoksensa oli tärkeä murrosvaiheessa, kun tarvittiin uusien toimintatapojen kehittämistä ja toiminnan tulevaisuuden turvaamista kolmivuotisen STEA-hankkeen päättyessä.

Monissa vaiheissa mieleeni jäi Armin lämmin elämänviisaus ja kyky tarkastella asioita laajasti. Sen ansiosta hän onnistui saamaan ajatuksiaan eteenpäin ja toimimaan päämäärätietoisesti tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sairaudensakin aikana hän jaksoi osallistua ja miettiä Auroras-toiminnan tulevaisuutta. Hänellä oli myös usein kannustavia kommentteja muille vapaaehtoisille.

Susanna Sulkunen, Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja

Tieto Armi Westinin poismenosta saavutti toimistomme valitettavasti vasta tänä syksynä, minkä vuoksi muistokirjoituksemme tulee näin myöhään.

Armi jätti tapaamiinsa ihmisiin pysyvän jäljen ja hänen poismenonsa kosketti minua syvästi. Armi oli elämänmyönteinen ja energinen ihminen ja huumorintajultaan hieman ilkikurinen. Hän oli luottamustehtävissään aktiivinen ja kantoi mielellään vastuuta. Armi haastoi rohkeasti vakiintuneita tapoja ja auttoi siten uudistamaan järjestömme toimintaa.

Tapasimme viimeisen kerran Liiton satavuotisjuhlissa toukokuussa 2022. Jo tuolloin hän oli sairastunut, mutta silti hän oli mukana juhlatunnelmissa alusta loppuun saakka. Muistoksi viimeisestä kohtaamisestamme jäi hänen valloittava, lannistumaton hymynsä. Lepää rauhassa, Armi.

In memoriam Pirjo-Riitta Auranen (1929-2023)

Pirjo-Riitta Auranen syntyi yrittäjäperheeseen Loimaalla. Vanhemmat olivat toimitusjohtaja Kalle Vihanto ja jo silloin esimerkillisen työuran tehnyt kassanhoitaja Lyyli Lehtinen. Ylioppilaaksi Loimaalla päästyään Pirjo-Riitta Auranen opiskeli Helsingin yliopistossa lainopin kandidaatiksi 1955 ja varatuomariksi 1958. Kymmenvuotiaan Pirjo-Riitan päättäväinen lausahdus ”Minusta tulee juristi!” kävi toteen.

Kuvassa vasemmalta: Pirjo-Riitta Auranen, Seija Jumppanen, Ritva Tammivaara, Tiina Aalto ja Päivi Antila.

Hän toimi vuodesta 1959 lääninoikeudessa lääninsihteerinä, läänin asessorina, lääninneuvoksena ja ylituomarina, josta jäi eläkkeelle vuonna 1992. Pirjo-Riitta Auranen oli aktiivinen ja monessa mukana mm. puheenjohtajana Turun Yliopistoseurassa (1993-2001) ja Turun Akateemisissa Naisissa (1974-1982) ja Turun Saskioissa, joiden kunniajäsen hän oli. Lisäksi hän oli Turun ja Porin Läänin taidetoimikunnan, Turun yliopistosäätiön valtuuskunnan, Turun taideyhdistyksen ja Turun taidemuseon ystävien hallituksen jäsen.

Pirjo-Riitta Auranen toimi Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallituksessa vuosina 1978-1983 ja 1975 alkaen jäsenenä ja puheenjohtajana jäsenistö- ja lakiasiain komiteassa. Varanotaarien Pirjo-Riitta Aurasen ja Kyllikki Sunilan toimesta valmistui selvitys Liiton jäsenyyteen oikeuttamista tutkinnoista, jonka seurauksena komitea aloitti sääntöjen tarkistusten ja paikallisten yhdistysten mallisääntöjen valmistelun.
Yhdistykset ja Liitto elävät ajassa. Liiton jäsenyyteen ovat oikeutettuja nykyisin kaikki korkeakoulutetut naiset. Sääntöjämme on muutettu koskemaan kaikkia korkeakouluja koskevaksi. Palaamme alkujuurillemme ja korostamme rauhan sekä sivistyksen merkitystä arvoina, joita menneet jäsenemme, eri sukupolvet ovat kunnioittaneet ja toimineet niiden mukaan kuten Pirjo-Riitta Auranen.

Tunnustuksena toiminnastaan Pirjo-Riitta Auraselle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki ja Suomen Leijonan komentajamerkki.

Osallistuimme siunaustilaisuuteen Ylösnousemuskappelissa ja muistotilaisuuteen Suomalaisella Pohjalla.

Muistamme Pirjo-Riitta Aurasen päättäväisenä, tarkkana, seurallisena, iloisena ja hymyilevänä kulttuuria rakastavana persoonana.

Leena-Maija Laurén
Maritta Tammio
Ritva Tammivaara
Turun Akateemiset Naiset ry.

In memoriam Armi Saari (1952-2022)

Suru-uutinen meille Akateemisille Naisille: Kajaanin Akateemiset Naiset ry:n entinen puheenjohtaja (2017-2020) ja Suomen Akateemisten Naisten Liiton hallitusjäsen (2014-2018) YTM, KM Armi Saari on nukkunut pois pitkän sairauden uuvuttamana.

Vaihdoin Armin kanssa kuulumisia viimeksi kesän lopulla, jolloin hän täytti 70 vuotta. Armi oli tuolloin jo hyvin väsynyt eikä ollut halunnut järjestettävän juhlia itselleen. Hän kuitenkin riemuitsi ensimmäisestä lapsenlapsestaan, ja kutsui vain kaksi tuntia oman syntymäpäivänsä jälkeen syntynyttä tyttöä parhaaksi syntymäpäivälahjakseen. Armi kertoi myös olevansa onnellinen siitä, että hänen tyttärensä olivat löytäneet paikkansa elämässä, vaikka hänen oma aikansa oli käymässä vähiin.

Armi kuvassa oikealla.

Armi oli syntyperäinen kajaanilainen. Hän suoritti ensimmäisen maisterintutkintonsa Jyväskylän yliopistossa, ja aloitti uransa päiväkodin johtajana Kajaanissa. Perheen perustettuaan hän siirtyi opettajaksi ammatilliseen oppilaitokseen, jossa opetti kasvatustieteellisiä ja yhteiskunnallisia aineita useilla eri koulutusaloilla. 2000-luvun vaihteessa hän siirtyi psykologian ja filosofian opettajaksi sekä opinto-ohjaajaksi Kajaanin lukioon, ja suoritti työnsä ohessa vielä kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Oulun yliopistossa.

Järjestötoimintaan Armi lähti mukaan jo ensimmäisinä työvuosinaan, ja oli vuosien varrella aktiivinen ensin Opettajien ammattijärjestö OAJ:n paikallisyhdistyksessä sekä myöhemmin Kajaanin Akateemiset Naiset ry:ssä. Molemmissa yhdistyksissä Armi tarttui toimeen ja kantoi vastuuta myös puheenjohtajana.

Järjestötoiminnan ohella Armi nautti kuorolaulusta. Kirkkokuorossa laulaminen antoi hänelle iloa ja voimia arjen keskelle. Armin rakkaus musiikkiin siirtyi myös hänen tyttärilleen, jotka harrastivat aktiivisesti musiikkia. Nuorin tytär opiskelee nyt Sibelius-Akatemiassa.

Kiitos Armi aktiivisista vuosistasi kanssamme! Kiitos yhdessä tekemisen ilosta, kannustavista sanoistasi sekä vihreistä villasukista jotka edelleen lämmittävät varpaitani Liiton toimistolla.

In memoriam Kyllikki Ohela (1923-2022)

Kyllikki Ohela o.s. Krohn (1923-2022) syntyi Viipurissa Krohnin kulttuurisuvun jäseneksi.  Hänen isänsä oli säveltäjä Felix Krohn ja lähisukua olivat mm. Julius, Ilmari ja Helmi Krohn sekä Aino Kallas.

Kyllikki pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1941, minkä jälkeen hän toimi lottana. Sodan jälkeen hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1950. Päivää ennen valmistumista hänet vihittiin avioliittoon kurssitoverinsa Kalervo Ohelan kanssa.

1950-luvun lopussa, kun Kyllikki oli jo erikoistunut ihotauteihin, Kalervo sai viran kotikaupunkinsa Lappeenrannan keskussairaalan sisätautiosastolta ja perhe muutti Lappeenrantaan. Omalla vaatimattoman hiljaisella mutta sitkeällä tavallaan Kyllikki alkoi kohentaa ihotautien hoitotasoa Lappeenrannassa. Hänen väitöskirjansa (1977) käsitteli perinnöllistä turvotustautia seitsemässä suomalaisessa suvussa. Kyllikin vaiheista on luettavissa Naisten ääni -sarjassa ansiokas kirjoitus.

Kyllikki oli aktiivinen joka suuntaan. Työnsä lisäksi Oheloilla oli kolmelapsinen perhe ja Kyllikki liittyi lähes kaikkiin Lappeenrannan naisyhdistyksiin: Akateemisiin Naisiin, Soroptimisteihin, Zontiin, Lottien perinneyhdistykseen – ja naisyhdistysten lisäksi muihinkin, kuten vaikka Musiikin ystäviin. Sekä Kyllikki että Kalervo harrastivat musiikkia ja Kalervon valinta kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi toi mukanaan monenlaisia edustustehtäviä Kyllikillekin.

Akateemisissa Naisissa Kyllikki piti useita esitelmiä eri aiheista ja tarjosi ison, kauniin kotinsa tiloja monesti käyttöön. Vielä lokakuussa 2019 hän jaksoi ottaa kotonaan vastaan kolmattakymmentä vierasta, kun saimme Suomen Akateemisten Naisten Liitosta (SANL) vieraan kertomaan Auroras-toiminnasta. Hän sai SANLin kultaisen ansiomerkin pitkäaikaisesta toiminnastaan vuonna 2010.

Vaikka Kyllikin näkö heikkeni viimeisten elinvuosien aikana, henkinen vireys säilyi, ja kotiavustajien tukemana hän pystyi asumaan kotonaan loppuun saakka. Kun tietokoneet yleistyvät, Kyllikki myös opetteli käyttämään niitä ja omassa ikäluokassaan hän oli suoranainen virtuoosi hallitessaan tabletin avulla käytävät videopuhelutkin, joilla hän piti yhteyttä lastenlastensa kanssa.

Kun Akateemisten Naisten 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suunniteltiin videohaastatteluja, ajattelimme, että Kyllikin muistoja on ehdottomasti saatava talteen. Soitin hänelle asiasta tammikuun lopussa, ja hän oli heti valmis yhteistyöhön. Sovimme, että otan uudelleen yhteyttä, kun saamme hieman tarkempia tietoja Liitosta. Vain kymmenkunta päivää myöhemmin sain kuulla, että Kyllikin lähtövuoro oli tullut.

Kyllikki siunattiin omaisten läsnä ollessa haudan lepoon, mutta maaliskuun lopussa julkaistussa kuolinilmoituksessa hänet tunteneita pyydettiin osallistumaan Kyllikin Elämän juhlaan 20.5.2022. Paikalle saapui arviolta lähemmäs sata henkeä, mikä kertoo siitä, kuinka paljon Kyllikillä oli ystäviä nuoremmissa ikäluokissa ja kuinka paljon häntä arvostettiin ystävänä, kollegana ja yhdistystoverina.

Juhlassa kuultiin monia tarinoita Kyllikin elämästä, ja kun lopuksi Lappeen Ruustinnan pihalla yhdessä laulettiin Karjalaisten laulu, Kyllikki lauloi mukana viime kesänä nauhoitetulla videolla. Hän oli edelleen keskuudessamme!

In memoriam Katarina Piha (1923-2022)

Turussa 26. joulukuuta 1923 suutarimestari Frans ja Jenny Nurmi saivat tyttären, ainokaisensa, Katarinan.

Hän kävi Kerttulin kansakoulua ja Turun Suomalaista Yhteiskoulua tullen ylioppilaaksi 17- vuotiaana. Katarina Piha aloitti akateemiset opintonsa ensin Turun Yliopistossa fysiikan, kemian ja matematiikan parissa ja siirtyi jatkamaan opintojaan Helsingin kauppakorkeakoulussa valmistuen ekonomiksi 1947.

Vuonna 1946 hän avioitui Kalevi Pihan kanssa, joka vaikutti myöhemmin liiketaloustieteen professorina Turussa. Perheeseen syntyi neljä lasta. Korkeakoulututkinnostaan huolimatta Katarina valitsi uran kotiäitinä, miehensä työn tukijana ja myöhemmin yhdistysvaikuttajana ollen mukana yli kahdessakymmenessä yhdistyksessä.

Katarina Piha oli mukana yliopistojen piirissä toimivissa naistoimikunnissa, osakuntien senioriyhdistyksissä, Turun Suomalaisen Yhteiskoulun senioreissa, Turun Seudun Lottaperinneyhdistyksessä perustajajäsenenä ja Turun Akateemisissa Naisissa. Innostus matematiikkaan ja ekonomitaustan vuoksi tilien tarkastaminen, yhdistysten rahoitukseen ja tilinpitoon liittyvät tehtävät olivat luontaisia Katarina Pihalle.

Katarina Piha piti tärkeänä ”osaansa sukupolvien välisen yhteyden säilyttäjänä, turvallisen laajennetun perheyhteyden tarjoajana ja perinteen siirtäjänä”. Ansioistaan kasvattajana hän sai vuonna 1999 äitienpäivämitalin.

Sota-ajalla oli ratkaiseva merkitys nuoren Katarinan arvomaailmaan. Jatkosodan syttyessä Katarina liittyi Lotta Svärd -järjestöön, jossa tehtävät vaihtelivat kenttäpostikonttorin sotasensuurista muonitukseen ja Sotasairaala V:n toimistotyöhön. Maanpuolustusasiat olivatkin hänelle tärkeitä koko elämän pituisen ajan. Katarina Piha oli aina aktiivinen ja kiinnostunut asioista sekä ihmisistä.

Katarina Pihalle Akateemisten Naisten yhteisö arvoineen sekä paikallisesti että valtakunnallisesti oli tärkeä. Vuonna 1918 kolme akateemista naista New Yorkissa pohtivat, miten naiset voisivat rakentaa maailmanrauhaa yhteisvoimin. Kysymys rauhasta, turvallisuudesta ja naisten osallisuudesta niissä on jälleen ajankohtainen. Katariinan läheisten mukaan koti, perhe ja isänmaa olivat hänen elämänsä kivijalka.

Katariina Piha seurasi elinaikanaan (1923-2022) valtavaa naisen roolin ja aseman kehitystä sekä perheessä että yhteiskunnassa. Hänelle molemmat asiat olivat tärkeitä. Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtaja Enne-Maija Järvi vahvisti liiton rakenteita keskushallituksen yhteyteen ja perusti eri toimikuntia kuten finanssitoimikunnan, jossa Katarina Piha vaikutti ja antoi akateemisen osaamisena yhteisömme  käyttöön. Hän johti puhetta ja toimintaa Liiton finanssitoimikunnassa vuosina 1975-1981. Näinä vuosina toiminta ja osallistuminen kansallisesti ja kansainvälisesti oli vilkasta puheenjohtajien dosentti, MMT Ritva-Liisa Karvetin (1974-1977) ja ekonomi Suoma Pohjanpalon (1978-1982) viitoittamana.

Katarina Piha toimi ansioituneesti Turun Akateemisten Naisten rahastonhoitajana vuosina 1973-1992. Yhdistyksen puheenjohtajina toimivat hänen aikanaan LL Enne-Maija Järvi, lääninasessori Pirjo-Riitta Auranen, FM Anna-Liisa Bergfors ja FL Seija Jumppanen.

Jos ihminen haluaa elää, ei hän voi luopua eilisen muistoista eikä huomisen toivosta. Eilisen muistot ja huomisen toivo kantavat eteenpäin.

Katarina Pihaa ajatellessamme meidän kaikkien sanamme kuvaavat elämäntehtävänsä loppuun saattaneen ihmisen  elämän päättymistä ja ansaittua siirtymistä ikuisuuteen.

V.A. Koskennimen runollisin sanoin:

”Te soihdun kauemmaksi viedä saatte
ja laulun löydätte suuremman.”

Katarina Pihan muistoa kunnioittaen,
Maritta Tammio ja Ritva Tammivaara
Turun Akateemiset Naiset ry.